Irène Némirovsky - Tanssiaiset

Irène Némirovsky syntyi 11. helmikuuta 1903, Kiovassa, Ukrainassa juutalaisperheeseen. Venäjän vallankumouksen riepotellessa keisarikuntaa Némirovsky pakeni perheineen Suomeen. Vallankumouksen päätyttyä vuonna 1917 juutalaisia alettiin vainoamaan, joten perhe ei voinut palata kotiinsa. 1919 Némirovskyt jatkoivat pakoaan Tukholman kautta Ranskaan, jossa perhe asettui Pariisiin. Irène Némirovsky kääntyi katoliseksi vuonna 1939, mutta lopullisia syitä kääntymiseen voidaan vain arvailla. Kääntymisestään huolimatta hänet pidätettiin 13. heinäkuuta 1942 ja vietiin pahamaineiselle Auschwitzin keskitysleirille. Epähygienisissä oloissa riehuvat taudit, riistivät Irène Némirovskyn hengen 17. elokuuta 1942, hänen ollessaan vain 39 vuoden ikäinen.

Miljöö

Romaani sijoittuu Kampfien asuttamaan kartanoon vuoden 1928 Ranskassa. Tärkeässä roolissa on myös Seine-joki, jonka yli Antoinette kulkee soittotunneilleen.

Hahmot

Antoinette Kampf on kirjan nuori protagonisti. Hän on nuori, vain neljäntoista ja häntä voisi kuvailla vain nykyteiniksi; hän inhoaa aikuisia, hän on kateellinen ja vihainen vanhemmilleen ja maailmalle, koska kaikki on hänen mielestään tylyn epäoikeudenmukaista. Antoinette haaveksii myös alinomaa jonkinlaisesta romanssista. Hänen hahmonsa perustuu juuri tähän, eikä romaanin rajallisessa mitassa hahmo juuri ennätä kehittyä. Ulkoiselta ruumiinrakenteeltaan Antoinette on jopa liiankin hoikka ja pitkäraajainen. Hiukset ovat kuivat ja ohuet ja pienen, tiukasti suppuun puristetun suun pielessä näkyy usein tyytymätön juonne.

Rosine Kampf, Antoinetten äiti, on varsin järkähtämätön kasvattaja, joka turvautuu toisinaan fyysiseen väkivaltaan kurinpidossaan. Hän on naimisissa Alfred Kampfin kanssa, joka puolestaan on kuivakka ja pienikokoinen, palavakatseinen pörssissä työskentelevä juutalainen. Kumpikin heistä saa Antoinetten suorastaan pelkäämään vanhempiaan.

Miss Betty on Antoinetten englantilainen kotiopettajatar, kaunis ja iloinen. Bettyllä on rakastaja, jonka hän uskottelee olevan sukulaismies peitelläkseen romanssin.

Isabelle Cassette, Kampfien vanhapiikasukulainen, opettaa musiikkia Antoinettelle. Ulkomuodoltaan rouva Cassette on terävänenäinen, litteä ja jäykkä kuin rautakanki. Viivaimella sormille näpäyttämällä hän huomauttaa kärkeästi Antoinetten virheistä. Pahansuovan nenänsä hän sysää kernaasti niihinkin asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. 
 
Juoni (Sisältää juonipaljastuksia)

Kampfin valuuttakeinottelulla rikastunut perhe järjestää tanssiaiset, joista perheen tytär Antoinette innostuu heti. Herra ja rouva Kampf kieltävät häntä osallistumasta tytön nuoreen ikään vedoten ja Antoinette kimmastuu. Hänet komennetaan kirjoittamaan vieraiden nimet ja osoitteet kutsuihin äitinsä apuna, jolloin hän näkee tilanteen potentiaalin anella edes kymmentä minuuttia vieraiden keskellä tanssisalissa. Rouva Kampf tuohtuu Antoinettelle, joka poistuu omaan huoneeseensa loukkaantuneena.
           Kun juhlien päivä saapuu, Antoinette lähetetään pianotunnille, jossa hänen on tarkoitus viedä opettajalleen rouva Cassettelle kutsu tanssiaisiin, jonka rouva Cassette ottaa pienen pohdinnan jälkeen vastaan. Antoinette valehtelee äitinsä tarvitsevan häntä kotona aikaisemmin juhlavalmisteluihin, mutta todellisuudessa hän haluaa nähdä Miss Bettyn rakastajan. Kun Betty saapuu hakemaan Antoinettea käsipuolessaan nuori mies, Antoinette kadehtii miss Bettyn onnea. Heidän kävellessään kotiin, Betty pyytää Antoinettea postittamaan kutsut, mitä hän ei itse ehtinyt tehdä. Kateellisuuden ja vihan puuskassa Antoinette repii kutsut ja heittää ne Seinen tummaan veteen.
           Kotiin päästyään, Antoinette passitetaan heti varastohuoneeseen, johon hänelle on asetettu makuusija, sillä hänen huoneensa on muunnettu baariksi. Antoinette ei kuitenkaan mene nukkumaan, vaan odottaa tanssiaisten alkua. Kellon lyödessä kymmenen hän hiipii salonkiin ja piiloutuu sohvan taakse. Vain rouva Cassette ilmestyy tanssiaisiin ja rouva Kampf on lohduton. Rouva Cassette sekä herra ja rouva Kampf istuvat hetken salongissa ja rouva Cassetten poistuttua rouva Kampf raivostuu miehelleen, joka ryntää talosta ovet paukkuen. Antoinette ilmestyy piilopaikastaan lohduttaakseen äitiään, vaikkei todella tunne muuta kuin suurta mielihyvää rouva Kampfin epäonnesta. Rouva Kampf halaa tytärtään ja valittaa menettäneensä kaiken muun, mutta Antoinette on silti siellä. Kirja päättyy Antoinetten hymyillessä ja sanoessa "Äiti parka...".

Mielipiteet

Mielestäni kirja on hyvin onnistunut kokonaisuutena, naseva kuvaus äidin ja tyttären suhteesta. Olisi ollut mukava kuulla mitä kirjan jälkeen tapahtui, kuinka Antoinetten elämä lähti nousuun ja kuinka rouva Kampf ja Antoinette selvisivät ilman Kampfia.
           Vaikka kirjassa oli vain 77 sivua, onnistui se silti kuvaamaan Antoinetten tunteita ja kirjan hahmoja loistavasti. Kuvauksia lukiessani näin selkeästi kuvat Antoinettesta, Miss Bettystä ja hänen rakastajastaan. Kirjan teksti on hillittyä, joka on hyvä lyhyelle ja yksinkertaiselle kirjalle. Mielestäni tarina oli mielenkiintoinen, joskin lyhyt ja vaikka lukemiseen meni aikaa noin puoli tuntia, nautin joka hetkestä. Romaani kaappasi lukijan mukaansa ensi sivuilta lähtien ja suosittelisin sitä kaikille, jopa niille, jotka eivät lukemisesta piittaa.
           Némirovsky oli kirjan kirjoittaessaan noin 27-vuotias, mutta onnistui saamaan Antoinetten tuntumaan oikealta nuorelta, eikä antanut tälle liian monia aikuismaisia piirteitä. Némirovskyn suhde hänen äitiinsä ei Wikipedian mukaan ollut kovin hyvä, joten uskon sen saaneen aikaan todentuntuisen äiti-tytär-suhteen, jossa kumpikaan osapuoli ei kunnioita toista.



Lähteet: Wikipediä, kirjavinkit.fi